Mitäs sitä sitten

Sitä odotti kuin kuuta nousevaa, kuin lapsi joulupukkia, kahden viikon lomaa. Ja tulihan se; aurinkoa, lämmintä merivettä, kuumaa hiekkaa. Koko perheen yhdessä oloa, hyvää ruokaa, huikeita maisemia, lepoa.

Ja sitten, karu paluu arkeen. Lämpötila laskee neljässä tunnissa 25-astetta, kylmää, märkää ja vettä sataa. Ja sataa seuraavat kaksi viikkoa, samalla kun huonoja uutisia ropisee niskaan. Läheisen syöpä. Koiran lopettamispäätös. Toisen läheisen kasvain. Alakerran lattiasta poksahtelevat laatat. Vieläkö jotain?

R.I.P

Ei mene onnellisen perheen kulisseissa tällä hetkellä vahvasti, ei

Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy...

Aina on kiire, tekemättömien hommien lista on ehtymätön luonnonvara. Olenko hidas vai oletanko olevani multipersoona joka jakautaúmalla pystyy hoitamaan triljoona asiaa yhtä aikaa? Ja aina on se ajatus että ensi viikolla, viimeistään sitä seuraavalla elämä rauhoittuu ja on aikaa keskittyä siihen ja tuohon. Ja lehmät lentää :D

Äiti tekee työtä vuorossa, isä vissiinkin vuorotta. Harvassa on ne hetket jolloin koko perhe on koolla (ja hereillä) yhtä aikaa. En tiedä miten tämä on tähän mennyt, mutta välillä nyppii ja kunnolla tämä tilanne. 

Mutta nyt pienten päiväunien jälkeen taas matkaan, mökille valmistelemaan huomisia isän syntymäpäiviä. Ja kuten otsikossa jo olikin, Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy,
tule mukanani juhlimaan...

Mikä on onnellinen perhe?

Onnellinen perhe koostuu äidistä ja isästä, tytöstä ja pojasta, omakotitalosta, kultaisesta noutajasta ja farmari-volvosta. Siinä on tavallisen perheen mittarit tämän päivän Suomessa. Mutta mitä on pinnan alla?

Onnellisessa perheessä riidellään ja tykätään. Vihataan ja rakastetaan. Tehdään töitä vuorossa ja vuorotta. Kasvetaan henkisesti ja fyysisesti. Iloitaan ja vakavoidutaan. Nautitaan ja maristaan. Eletään elämisen makuista elämää, iloineen ja suruineen. Tässä blogissa raapaistaan vähän pintaa ja kurkistetaan mitä onnellisen perheen kulisseista voikaan löytyä.